Olen pahoillani siitä että en ole laittanut kuvia uudesta kodistamme vaikka lupasin. On tuhmaa luvata ja olla toteuttamatta lupauksiaan.
Jos haluatte kuulla seliseliä; kamerani hajosi, sanoutui irti ja poksahti viimeisen kerran. Olen itkenyt ja ollut surullinen.
Enkä ainoastaan kameran vuoksi, vaikka pikku canoniani tulee kyllä kovasti ikävä, meillä oli huippu hetkiä yhdessä! miten sitä voikin kiintyä materiaan, tai välineeseen..??
Ikävää poden sillä lapseni ovat hiihtolomailemass Päijät- Hämeessä koko viikon, siinä missä itse olen töissä hoitamassa toisten lapsia ja poden kamalaa ero ahdistusta omistani.
Surullinen olen ollut siitä että tänän oli ensimmäinen kärjäoikeuden sovittelu, jonne ex mieheni aloittama kiista lapsistamme meidät on ajanut. Valitettavaa. Ehkä tämä on vähän henkilökohtainen tieto kirjoittaa tänne bloggeriin, mutta jotenkin se on nyt niin suuressa roolissa minun elämässäni, en tiedä ehkä minulla vain on tarve saada osa surusta ulos, ikään kuin ulos systeemistä.
Käsityö osuuteen voin kertoa että on syntynyt sukkia, pari lyhyt vartisia raita sukkia minulle, yksi pari päivänkakkara melkein polvisukkia tyttärelle N ja A.lle valmistui juuri raita sukat pinkistä, vihreästä ja sinisestä. Olen neulonut sukkia, töissä ruokatauolla, ratikassa, kahvilassa, kauppahallissa, odotus halleissa ja odotustiloissa, sukkia sukkia...
jotenkin en
kykene muuhun neulontaan, se on melko hassua minusta. Mutta on jalan lämmikettä sitten.
