keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

ikävä(ä)

Olen pahoillani siitä että en ole laittanut kuvia uudesta kodistamme vaikka lupasin. On tuhmaa luvata ja olla toteuttamatta lupauksiaan.
Jos haluatte kuulla seliseliä; kamerani hajosi, sanoutui irti ja poksahti viimeisen kerran. Olen itkenyt ja ollut surullinen.
Enkä ainoastaan kameran vuoksi, vaikka pikku canoniani tulee kyllä kovasti ikävä, meillä oli huippu hetkiä yhdessä! miten sitä voikin kiintyä materiaan, tai välineeseen..??

Ikävää poden sillä lapseni ovat hiihtolomailemass Päijät- Hämeessä koko viikon, siinä missä itse olen töissä hoitamassa toisten lapsia ja poden kamalaa ero ahdistusta omistani.

Surullinen olen ollut siitä että tänän oli ensimmäinen kärjäoikeuden sovittelu, jonne ex mieheni aloittama kiista lapsistamme meidät on ajanut. Valitettavaa. Ehkä tämä on vähän henkilökohtainen tieto kirjoittaa tänne bloggeriin, mutta jotenkin se on nyt niin suuressa roolissa minun elämässäni, en tiedä ehkä minulla vain on tarve saada osa surusta ulos, ikään kuin ulos systeemistä.

Käsityö osuuteen voin kertoa että on syntynyt sukkia, pari lyhyt vartisia raita sukkia minulle, yksi pari päivänkakkara melkein polvisukkia tyttärelle N ja A.lle valmistui juuri raita sukat pinkistä, vihreästä ja sinisestä. Olen neulonut sukkia, töissä ruokatauolla, ratikassa, kahvilassa, kauppahallissa, odotus halleissa ja odotustiloissa, sukkia sukkia...
jotenkin en
kykene muuhun neulontaan, se on melko hassua minusta. Mutta on jalan lämmikettä sitten.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

sellaista kaikenlaista


Minulla ei selkeästikkään oikein nyt runo suoni syki kirjoittaminen tuntuu kovin vaikealta, ei luonnolliselta lainkaan. Olen ollut niin paljon itsekseni omissa ajatuksissani, tai vain pulissut asioita aina ympyrää samoista asioista. Voi jestas minusta on tullut tylsä! voi voiii.. onneksi on sentään nämä auringon säteet täällä kotona heiltä löytyy tuota vikkelää suulautta vielä. Lapsilla on mitä mainioimpia juttuja monesti. Hurja kysely kausi vielä lisäksi.

Tampereella oli oikein mukavaa, istuttiin Valossa juotiin kaakaota, muisteltiin menneitä ja jutusteltiin kaiken laisia uusiakin. Oli tanssia ja seuraavana päivänä hurja väsymys.Lupasin palata tampereelle enenn kuin lumet sulavat. Vai oliko se että kun lumet sulavat? No joka tapauksessa.


Nyt olisi tarvetta tarttua härkää savista! Olisi kesätyö asiat pohdittavana, sitäkin tärkeämmät tulevaisuuden suunnitelmat mihin opiskelemaan?! Voi jestas en vieläkään tiedä mikä minusta tulee isona..!!! Olen hieman kade niille joille se on pikku pojasta- tai tytöstä asti ollut kirkasta kuin taivaan sini. Voih, huokailen kumpa minunkin kohdallani. Lisäksi minusta tuntuu että olen aina aivan väärässä kaupungissa. Työt olisivat todennäköisesti helpoiten löydettävissä Helsingissä mutta entäpä se opiskelu? sehän on lähellä mahdottomuutta täällä.
Olen kovasti pyörittänyt päässäni erilaisia mahdollisuuksia, mitä työltä haluan, millaiset työ ajat, miten koulutus, miten mahdollinen jatko koulutus, eteneminen haasteet, jne. Palkka nyt on semmoinen että jos sillä selviää niin bueno. Mutta noh ystäväni lainasi minulle opuksen. Making a living without a job, miksei työllistäisi itse itseä? Hmm.. niiin ja enne kuin pessimistiti avaatte suunne yksityisyrittäjyyden rankkuudesta, on tiedossa. Tunnen monta monta yrittäjää, eri aloilta vieläpä joten  olen kuullut ja nähnyt paljon siitä mitä se sitten mahdollisesti on. Mutta tämä on vasta ajatuksen juoksua ja taivaanrannan maalaamista.... hiljalleen se siitä muodostuu joksikin kirkkaaksi kuvasksi. Eiks nii?!

Härkä olo tässä on ollut viime päivät ensin asuntoa jynssätessä, olen ihan uupunut lattioiden pesemiseeen. Konttaamiseen ja yhä uusien pöly moskien löytämiseen. Ketä kummia tässä asunnossa oikein on asunut, kaikki lattiat ovat ihan hurjan näköisiä, mutta että seinätkin?! Ajatelkaas, lähes kaikki 60 neliön kämpän seinät on onnistuttu roiskimaan kahvilla? pasta kastikkeella? oluella? jollain kelta oranssilla nestellä... yyyyhhh! No ei sentään ihan niin paha kuin miltä kuulostaa mutta hetken jo olen miettinyt josko maalaisin tämän pesemisen sijasta. Pitää miettiä. Keittiössä oli kanssa oikein käristelty jotain paisteltu ja odottakaas kun näätte kuvan meidän liedestä :-D en ole eläessäni moista nähnyt! Tämä on ihan jännää ollut. Vielä vanhaan kotiin tänä yönä pakkaamaan ja purkamaan kalusteita jos huomenn olisi ensimmäinen yö "kotona".
Lupaan laittaa huomenna kuvia ;-)

lauantai 19. helmikuuta 2011

..? :-) ...? :-/...? :-)

Olen taas vaihteeksi ollut tosi kiireinen, ja kipeä! Saisi loppua tämä jatkuva lääkärissä ravaaminen pillerit ynnä muut. En tiedä onko se stressi, onko se kiire,huono tuuri? madaltunut vastustuskyky..? Työterveys lääkärimme ovat jo alkaneet tervehtiä käytävällä tavatessa?! Voih,... ja miksi poden huonoa omatuntoa siitä kun sairaana joudun olemaan kotona. Miksi minä olen enemmän poissa kun muuta.. olenko tosi huonotyöntekijä?
Näitä kysymyksiä, vastauksiakin toki on. Se mitä järki taas sanoo ja miltä tuntuu on hieman ristiriidassa.

Kiirettä pitää kaikki muuton parissa puuhaaminen  tuntuu kovin aikaa vievältä, vaikka onkin tavallaan ihan hauskaakin. Se pieni jännitys siitä kun saa ne uuden kodin avaimet.. se tulee joka kerta. Pienet perhoset ja ilon kuplivat kutkutukset vatsassa. Jännää! ei voi muuta sanoa. Koti on tällä hetkellä KAAOS tilassa, paljon on pakattu, kaikki kirjat kuitenkin pakkaamatta vielä. Onneksi tavaroita voi viedä osissa, kannanko kirjan kerrallaan en ole oikein vielä osannut päättää. Astiat yleensä saa kanntettua mutta kirjat ne painavat niin mahdottomasti.. kenelläkään pakkaus vinkkejä! Olen monesti kyllä pakkaillut kirja laatikot puoliksi täyteen jotain muuta, mutta..

Kaikesta huolimatta olen myös huomannut pitkästä aikaa olevani varovaisesti onnellinen. Pidän siitä tunteesta, maistuu makialle kuulkaas :-D Kevät aurinkokin esittäytyy lähes päivittäin, siispä onhan näitä iloin ja onnen aiheita vaikka kuinka riittämiin! Pakkaset menevät kyllä luihin ja ytimiin, eikä paljon aina naurata ripset huurussa kävellä töihin. Mutta mutta.. kuitenkin HAPPY &
matkalla Trelle tänään. Olen odottanut vkonloppua, kaupunki kävelyjä, ystävien tapaamista, kahvitteluja ja tanssia innolla... Siitä on tosi kauan kun viimeksi kävin. Tampere on pääsääntöisesti aina ollut kesäkaupunkini, tuntuukohan oudolta nähdä kaikki lumisena?


Ihanaa lauantaita muruset!

lauantai 12. helmikuuta 2011

pakkaspäivä

 Pupunen ja mr. vanha Jäänalle. Meillä on kovin kuvauksellinen päiväkoti eli dagis.



                                           
 Päiväkodista suoraan jäälle. Ei edes keksitty kuinka kylmä eilen ulkona oikein olikaan. Vähän ihmeteltiin että kuinka poskia nipistelee ja kappas varpaat ovat jäässä! Olispa ollut tuossa lähi kentällä joku sisätila missä hetki lämmitellä olisi jaksettu pidempään luistella. Matkasta unohtui toki paljon muutakin, kuuma kaakao nimittäin ja lisä pari villasukkia ja paksummat lapaset kaikille! Mitähän rasvaa silloin kun itse oli pieni laitettiinkaan poskiin pakkas säällä? Kuka muistaa, tuoksusta varmasti tunnistaisin heti, mutta kun ei tule mitään kunnollista mielikuvaa purkista..
 
                                      

                                      

     
 Minun punaiset luistimeni ovat yllättäneet tänä talvena tosi positiivisesti, niillähän pysyy pystyssä! Joskus vuosia sitten ihan koristeiksi ostetut 2 e kiitimet kierrätyskeskuksesta. Olen aina ns. poikien luistimilla luistellut joten on näissä kaunottarissa hieman opettelua, ne piiikit häiritsevät! Mutta olen iloinen että tänä talvena on tullut luisteltua, lapsillakin oli kivaa tästä alimmasta chillaus kuvasta huolimatta. Tytöt luistelevat jo tosi kivasti, on ihana kun päiväkodin kanssa niin reippaasti (ja usein!) käyvät luistelemassa. Minulla kun on normaalisti työt aina neljään joka päivä ja siitä päiväkodille niin puolisen viisi ja pimeää. Ihana kevät aurinko antaa kyllä varmasti lisä potkua että päästään iltapäivisinkin luistelemaan. Jotenkin siinä loppuvuoden pimeässä ei oikein huvittanut lähteä ulos enää ollenkaan.
                                      
                                     


                                       

perjantai 11. helmikuuta 2011

Ilo & uutinen


 Saimme eilen  iloisia uutisia! Me muutamme, eli saimme uuden asunnon!
Oij onnea!
Arvelen että tulette myös ihastumaan uuteen kotiimme, se on oikein suloinen juuri kuin meille tarkoitettu. En kerrokkaan asiasta enempää saatte ihan itse nähdä sitten parin viikon päästä jo!

 Silloin kun muutin viime kesänä Helsinkiin sain huomata karvaasti, kuinka vinksallaan asuntomarkkinat täällä ovat. Ne ovat myyjän markkinat puhtaasti. Kilpailu on todella kovaa ja kyynärpäitä käytetään häikäilemättä hyväksi siinä pelissä. Etsin asuntoa kahden lapsen kanssa yksin, ja sekös oli suuri ongelma kaikille, vaikka minulla olikin vuokralle takaaja jos kaksi. Vuokranantajat toivoivat pariskuntia asuntoihinsa, ajatuksella kaksi työssäkäyvää maksaa vuokransa vakaammin. Ehkä siinä on jokin järki... meidän kannaltamme tämä pointti vain aiheutti kovasti ongelmia. Onko se nyt minun syyni että olen yksin!!!
Toinen ongelma jonka kohtasin ovat asuntojen hinnat. Ne ovat taivaissa, ainakin yksin asujalle kalliit. Useat ystäväni asuvatkin kimppakämpässä jolloin vuokra laskee kohtuullisemmaksi ja useimmiten suhteessa saa enemmän tilaa.  Tämä pikku luukku jossa nyt asumme on toki ollut ihan suloinen koti, mutta hurjan epäkätevä, sijainniltaan mahtava vaan.. ei ihan meidän koti, siksi muutto tuntuukin tosi ihanalta! Kuin piste i-n päälle tässä elämän siivous ja järjestys projektissa, täydellistä!


Tämän kyltin näin viime syksynä kun seikkailin kotikulmilla.. jotenkin se pysäytti. Toivoisin myös onnea! En kylläkään välttämättä keksin muodossa.. ihan onnen murusetkin riittäisi. Tuntuu että tästtä on suossa rämmitty jo tarpeeksi.. Onnea kekseinä, murusina tai jyväsinä toivon teille myös! Ihanaa (aurinkoista) perjantainta..

torstai 10. helmikuuta 2011

Ripaus mullan tuoksua ja roimasti vihreää!

Kävimme tänään tyttöjen kanssa Kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneissa. Viihdyimme kovin! Haluaisin myös kaupungin kasvihuoneelle käymään.Siellä taitaa edelleen kuitenkin olla remontti käynnissä.

Kuvat Savanni - ja Lumme huoneista. Palmusalissa en tohtinut kuvata, sillä en ollut aivan varma saako kasvihuoneessa kuvata? Sitä paitsi niissä saleissa oli enemmän ihmisiä täällä sai ihanasti istua vain rauhassa ja hengähtää. On virkistävää käydä kaiken tämän jään ja lumen keskellä keräämässä energiaa kasveista ja maasta. Kyllä se kevät sieltä hiljalleen tulee....

T... niin kuin torrrrrstai

 Ikkuna peili josta voi nähdä palasia meidän talostamme..minusta on jännää että juuri meidän ikkunamme jää piiloon kerrostenväliin. Sepä olisikin ollut oikein peilailijan unelma voida peilata kampaustaan kadun toiselta puoleta asti, tai vilkuttaa omalle kuvajaiselleen aina aamuisin! Ei sillä että olisin niin peilailusta innostunut, se vain olisi hauska juttu.. ehkä.

Tämä projekti on odotuttanut itseään jo pitkään, nyt on viimein hunajan aika. Ehdottomasti, joskus asioiden vain on hyvä antaa hautua rauhassa, olen niin huono neulomaan jotain jota en halua. Inspiraation vallassa taas kaikki sujuu kuin keijusiivin, silloin tulee monesti paljon parempia oivalluksia. 


  Neiti A. ja aamumaito glögi lasissa. Minulla on hupsukoita lapsia, mutta suloisia!  Neiti N puolestaan karttelee kameraa, vaikka hänellä olisi tänään mitä hurmavimmat kiharat eilisistä leteistä. Odottelen että linssiluteus tuuli taas iskee.
Olen neulonut ihmeellisen paljon sukkia,värikkäitä ja neutraaleja, lahjaksi ja omaksi iloksi. Yleensä en jaksa tehdä kahta samanlaistaja esimerkiksi lapasten neulominen on tylsintä tylsää vain kaulaliinat tuottavat suurempaa jaksamattomuutta. (olen kyllä toiminut amorina parille parittomia sukkia, sinkku sukat ovat nyt onnellisesti yhdessä!!) . Sukkapuikot ovat olleet töissä,joskin minulla on paha tapa hukata aina joku puikko, onneksi on paikkaajia löytynyt, sijaispuikko on tässäkin setissä hyvin päässyt osaksi ryhmää..




 Olen ollut koko vkon sairaslomalla. Hävettääkö vähän myöntää että minusta on ollut ihanaa! Voisinpa jäädä kotiin lasten kanssa, mutta valitettavasti se ei mene niin. Poden pahaa mieltä jo nyt että ensi vko pitää jaksaa töissä. Minua harmittaa myös se että en osaa enää oikein arvostaa työpaikkaani joka on kuitenkin tosi kiva ja hieno, mutta  kaikesta huolimatta tämä työ vie minusta mehut. Opettavainen vuosi tämä on kyllä ollut! ja tarpeen, nyt on vähän taas paremmin hahmottunut mitä haluan ja mitä en (työ mielessä) minusta muuten nuo apina sukkahousut ovat parhautta! suuri pieni hieno löytö joululahjaks prinsessalle!! :-D saavat aina hymyn herkkään. 


 Näin kevään korvalla olen kovasti yrittänyt vähentää mustaan  pukeutumista. Miksikö? Noh minulle on siitä oikein valitettu! Hieman ikävää tietysti ja kaikillahan on oikeus mielipiteeseensä, enkä toki vain kyseisen henkilön huomautusten pohjalta ole asiaa alkanut pohtia. Mutta on ehkä totta että en voi ikuisesti vain piiloutua turvaväriini. Olen monesti miettinyt miksi niin helposti valitsen mustan, se tuntuu tutulta ja turvalliselta, ehkä siksi.
Kuitenkin nyt on jo kohta kevät korvalla, haluan olla iloisempi ja keveämpi.. mustasta en kyllä luovu kokonaan, minusta siinä on nimittäin oma hurmaavuutensa synkkyydestä huolimatta, sitä on vain osattava käyttää oikein ja oikeassa suhteessa.
Mustaa ruokaa minun alkoi kovasti tehdä mieli eilen, salmiakkia ja lakritsia. Juuri muusta mustasta ruuasta en oikein perusta, maljallinen siis mustalle.! Kippis!