T... niin kuin torrrrrstai

 Ikkuna peili josta voi nähdä palasia meidän talostamme..minusta on jännää että juuri meidän ikkunamme jää piiloon kerrostenväliin. Sepä olisikin ollut oikein peilailijan unelma voida peilata kampaustaan kadun toiselta puoleta asti, tai vilkuttaa omalle kuvajaiselleen aina aamuisin! Ei sillä että olisin niin peilailusta innostunut, se vain olisi hauska juttu.. ehkä.

 

Tämä projekti on odotuttanut itseään jo pitkään, nyt on viimein hunajan aika. Ehdottomasti, joskus asioiden vain on hyvä antaa hautua rauhassa, olen niin huono neulomaan jotain jota en halua. Inspiraation vallassa taas kaikki sujuu kuin keijusiivin, silloin tulee monesti paljon parempia oivalluksia. 

  Neiti A. ja aamumaito glögi lasissa. Minulla on hupsukoita lapsia, mutta suloisia!  Neiti N puolestaan karttelee kameraa, vaikka hänellä olisi tänään mitä hurmavimmat kiharat eilisistä leteistä. Odottelen että linssiluteus tuuli taas iskee.
Olen neulonut ihmeellisen paljon sukkia,värikkäitä ja neutraaleja, lahjaksi ja omaksi iloksi. Yleensä en jaksa tehdä kahta samanlaistaja esimerkiksi lapasten neulominen on tylsintä tylsää vain kaulaliinat tuottavat suurempaa jaksamattomuutta. (olen kyllä toiminut amorina parille parittomia sukkia, sinkku sukat ovat nyt onnellisesti yhdessä!!) . Sukkapuikot ovat olleet töissä,joskin minulla on paha tapa hukata aina joku puikko, onneksi on paikkaajia löytynyt, sijaispuikko on tässäkin setissä hyvin päässyt osaksi ryhmää..

 Olen ollut koko vkon sairaslomalla. Hävettääkö vähän myöntää että minusta on ollut ihanaa! Voisinpa jäädä kotiin lasten kanssa, mutta valitettavasti se ei mene niin. Poden pahaa mieltä jo nyt että ensi vko pitää jaksaa töissä. Minua harmittaa myös se että en osaa enää oikein arvostaa työpaikkaani joka on kuitenkin tosi kiva ja hieno, mutta  kaikesta huolimatta tämä työ vie minusta mehut. Opettavainen vuosi tämä on kyllä ollut! ja tarpeen, nyt on vähän taas paremmin hahmottunut mitä haluan ja mitä en (työ mielessä) minusta muuten nuo apina sukkahousut ovat parhautta! suuri pieni hieno löytö joululahjaks prinsessalle!! :-D saavat aina hymyn herkkään. 


 Näin kevään korvalla olen kovasti yrittänyt vähentää mustaan  pukeutumista. Miksikö? Noh minulle on siitä oikein valitettu! Hieman ikävää tietysti ja kaikillahan on oikeus mielipiteeseensä, enkä toki vain kyseisen henkilön huomautusten pohjalta ole asiaa alkanut pohtia. Mutta on ehkä totta että en voi ikuisesti vain piiloutua turvaväriini. Olen monesti miettinyt miksi niin helposti valitsen mustan, se tuntuu tutulta ja turvalliselta, ehkä siksi.
Kuitenkin nyt on jo kohta kevät korvalla, haluan olla iloisempi ja keveämpi.. mustasta en kyllä luovu kokonaan, minusta siinä on nimittäin oma hurmaavuutensa synkkyydestä huolimatta, sitä on vain osattava käyttää oikein ja oikeassa suhteessa.
Mustaa ruokaa minun alkoi kovasti tehdä mieli eilen, salmiakkia ja lakritsia. Juuri muusta mustasta ruuasta en oikein perusta, maljallinen siis mustalle.! Kippis!